Hyväksy vaikka edes sen verran, että et voi hyväksyä

Tie sisäiseen rauhaan on hyväksyminen. Se, että ei taistele elämää vastaan. Ei luokittele mitään kamalaksi tai vääräksi. Päästää irti siitä kuvitelmasta ja omasta tahtotilasta, että elämän kuuluisi mennä jotenkin toisin.

Elämä menee aina oikein.

Kaikki tapahtuu aina meidän omaksi parhaaksemme. Uskon, että asia todellakin on niin. Tosin sillä onko se totta vai ei, ei ole mitään väliä. Pelkästään se, että päättää uskoa niin, palauttaa oman voiman. Silloin ei tarvitse olla voimaton uhri, joka on elämän riepoteltavana ihan syyttä suotta.

Emme pysty hahmottamaan suurempaa kokonaiskuvaa pienestä ihmis-minästämme käsin. Sielu-itsemme kuitenkin hahmottaa sen. Se tietää missä olemme, miksi ja minne olemme suunnistamassa.

Jos asioille voi tehdä jotain, niin ehdottomasti kannattaa tehdä se mikä on tehtävissä. Sen jälkeen on osattava päästää irti.

Se voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Itseäni on ainakin monesti ärsyttänyt kuulla moista viisastelua silloin, kun olen rämpinyt suossa. Mitä jos ei vaan pysty hyväksymään? Silloin sekin on jo jotain, jos pystyy hyväksymään edes sen verran, että ei voi hyväksyä. Hyväksyy, että käy läpi jotain todella haastavaa missä ei juuri nyt pysty näkemään mitään hyvää.

Välillä täytyy vaan puskea asioiden läpi välittämättä siitä kuinka tyylillä tai tyylittömästi sen tekee. Senkin kaiken keskellä voi olla rauhassa, kun hyväksyy sen, että asianlaita nyt vaan on niin eikä vaadi itseltään mitään upeaa tyylisuoritusta. Hyväksyy oman ihmisyytensä. Hyväksyy sen, että ei ymmärrä kaikkea.

Mikään ei onneksi jatku ikuisesti.

Kaiken tarkoitus ehkä joskus aukeaa, ehkä ei. Sekään ei ole omassa kontrollissa. Kaikesta voi kuitenkin yrittää löytää jotain hyvää vaikka se olisi kuinka pientä.

Se mihin laitamme huomiomme alkaa kasvaa. Ei siis kannata pyöritellä päässään päivät pitkät sitä kaikkea mikä on omasta mielestä päin mäntyä. Se ei kuitenkaan auta, että yrittää pakottaa ne asiat pois mielestänsä. Ainut keino on se, että hyväksyy myös sen ei-niin-kivan osana elämää ja painelee tekemään kivoja asioita siitä huolimatta.

Sisäinen rauha voi olla elämässä perustana ulkoisista olosuhteista riippumatta. Kaiken kanssa voi olla rauhassa, jos suostuu antautumaan elämälle ja luottamaan sen tarkoituksenmukaisuuteen kaikesta sen epäloogisuudesta huolimatta.