Energia-aallokon myllerryksessä

Minulla on viime aikoina noussut poikkeuksellisen paljon pintaan kaikkea sellaista ei-niin-kivaa mitä olen luullut saaneeni itsessäni jo käsiteltyä. Tuo tunnemyllerrys on muistuttanut siitä miten tärkeää on olla itseään kohtaan armollinen, lempeä ja hoivaava.

Me kaikki ihmiset olemme henkiä kehossa, olimme siitä tietoisia tai emme. Olemme valo-olentoja, mutta nimenomaan kehollisia sellaisia. Olemme täällä maapallolla kokemassa ihmiselämää. Ihmisyyteen kuuluu kaikenlaiset tunteet, haasteet, oppiläksyt ja se ettei osaa eikä ymmärrä kaikkea. Hamaan hautaan saakka tulee olemaan keskeneräinen. Puhdasta, täydellistä, kokoaikaista rauhaa, iloa ja rakkautta koetaan verhon toisella puolen. Siellä mistä olemme tulleet ja minne ennen pitkää palaamme takaisin. Ei kannata siis ottaa paineita tai turhautua siitä, että oma kokemus ihmiskehossa ollessa ei ihan aina vastaa tuota verhon takaista olotilaa. Ei niin ole tarkoituskaan.

Olen vahvasti sitä mieltä, että itsessään kannattaa rehellisesti kohdata ihan kaikki puolet. Myös ne mitä ei ole helppo kohdata. Juuri haavoitetut osat ovat ne, jotka tarvitsevat eniten nähdyiksi, hyväksytyiksi ja rakastetuiksi tulemista. Emme voi aidosti rakastaa itseämme muutoin kuin hyväksymällä itsessämme ihan kaiken. Jos taas emme täysin hyväksy ja rakasta itseämme, niin meidän on mahdotonta rakastaa tai hyväksyä täysin myöskään ketään muuta. Kaikilta löytyy kaikki puolet. Olemme kaikki tulleet tehneeksi asioita mistä emme välttämättä ole ylpeitä ja tulleet tavalla tai toisella myös haavoitetuiksi.

Koko oma tarina on hyvä nähdä rehellisesti ja kaunistelematta sellaisena kuin se on ollut. Totuus vapauttaa ja mahdollistaa muutoksen, koska sen tiedostettuamme emme enää toimi täysin tiedostamattomilla tavoilla emmekä jää loputtomiin toistamaan samoja oppiläksyjä.

Ihan kaikkia omia raskaita fiiliksiä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.  

Kuitenkin samaan aikaan, kun olemme yksilöitä nuolemassa yksilöllisiä haavojamme, olemme myös kollektiivi. Olemme kaikki yhteydessä toisiimme. Pohjimmiltamme olemme kaikki samaa energiaa. Kun ihmiskunta käy läpi suuria muutoksia, on ilmassa väkisinkin paljon pelkoa, turhautumista, huolia, surua ja väsymystä. Vaikka omassa elämässä olisi kaikki suhteellisen hyvällä mallilla, olisi ihme, jos nuo kollektiiviset energiat eivät pääsisi vaikuttamaan omaan olotilaan millään tavalla. Tästä syystä ihan kaikkia omia raskaita fiiliksiä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Vaikka jonain päivänä tuntuu, että on mieli maassa, surettaa, väsyttää tai ärsyttää, ei siitä aina tarvitse lähteä muodostamaan tarinaa. Aina ei ole tarpeellista ymmärtää mikä itsessä juuri nyt mättää.

Välillä myllerrys on vaan myllerrystä. Itsetutkiskelun sijaan voi vaan todeta, että tänään näyttää olevan tällainen päivä ja olla itselleen armollinen ja lempeä samalla, kun antaa kaikenlaisten tunteiden kulkea lävitse. Luonnollisestikaan omia ketutuksia ei silti saa purkaa ympärillä oleviin viattomiin. Kun hyväksyy kaiken sellaisenaan ilman vastahankaa, voi olla rauhassa. Rauha on jo paljon. Ilo ja joka solussa väreilevä intoisa inspiraatio saattavat olla jonkun toisen päivän juttuja. Kyllä niihinkin saattaa tosin pystyä siirtymään sen kautta, että saavuttaa ensin edes sen rauhan.

Maailmamme käy läpi suuria muutoksia. Myllerrystä on ollut ja tulee ainakin tovin vielä olemaan. Nyt jos koskaan on hyvä aika opetella sellaisia taitoja millä saa tuettua omaa hyvinvointia ja tasapainoa. Olemme kaikki erilaisia ja itsehoidolliset työkalut ovat myös jokaisen kohdalla omanlaisensa. Jonkun jaksamista tukee liikunta, toinen meditoi, kolmas laulaa, neljäs painelee metsään. Sillä ei ole väliä mitä tekee, kunhan tekee jotain mistä saa hyvää fiilistä. Välillä on myös hyvä kokeilla jotain uutta, jos vanhat konstit eivät tunnu enää toimivan. Itsehoito ei ole mikään itsekäs turhake vaan tärkeä asia, johon kannattaa panostaa.

Energia-aallokko on nyt melkoista. Jos haluaa pysyä pinnalla, on opeteltava hyväksi uimariksi. Voi myös hommata surffilaudan ja opetella surffaamaan. Tärkeintä on se, että opettelee jonkin taidon minkä avulla selviää vähemmällä räpiköinnillä ja hengissä siihen saakka, että aallokko tyyntyy.